Tajusin eilen jotain tajunnanräjäyttävää. Miksi blogini junnaa paikallaan, miksi en ole postannut kuukausiin, miksi en ylipäätään ole halunnut postata mitään. Viimeisimmän vuoden ajan olen mielessäni kamppaillut "inspiraation puutteesta", "kirjoitustaidon ruostumisesta", "kiireestä" jne. Tekosyiden lista on pitkä. Mikä oikeasti on tielläni, on minä itse.
Olen täydellisyyden tavoittelija, mitäpä sitä kaunistelemaan. Kun tiedän (siis luulen tietäväni), ettei suunnitelmani tule onnistumaan täydellisesti ja sormia napsauttamalla, on turha edes yrittää. Vihaan tätä piirrettä itsessäni, vaikka sinänsä onkin siunaus pyrkiä aina tekemään parhaansa. On kuitenkin asia erikseen tuskailla tuntitolkulla täydellisen instakuvan saamiseksi kuin saman ajan käyttäminen johonkin tärkeämpään.
Toppi Zara | Hame Kierrätyskeskus | Kengät Bik Bok | Laukku kirpparilta | Aurinkolasit River Island
Kuvat: Paz Halabi Rodrigues
Positiivista tässä kaikessa on kuitenkin se, että olen tiedostanut ongelmani ja myöntänyt sen. Se on jo puoli voittoa. Matka tästä eteenpäin ei tule olemaan helppo, mutta olen valmis yrittämään. Ei, en yritä. Vaan teen sen. Piste. Aion lopettaa pienistä asioista murehtimisen ja sen sijaan keskittää energiani oikeiden asioiden, kuten opiskelun, muuton, YouTuben ja blogini eteenpäin viemiseen.
Missä ikinä ja mitä ikinä päätänkään jatkossa tehdä, aion saavuttaa sen kaiken askel kerrallaan. Elämä on tehty virheitä varten ja niistä oppimiseen, joten ei kannata pelätä tulevaa vain siksi, ettei siitä välttämättä tule täydellistä. Ehkä siitä tuleekin mahtavaa.
Bisous,
Ida Christine
Viimeisen kappaleen viisaista sanoista kiitos ystävälleni ja kollegalleni Pazille.
Me inspiras todos los dias, te amo xx
